Eilen käytiin Lähetystorin kirppiksellä ja Lealle löyty vaunut noin 25€llä. Samalla reissulla käytiin Lidlistä poistamassa hampurilais sämpylöitä, ranskalaisia, pihvejä ja appelsiini-mango mehutiivistettä. Kahden viikon päästä olisi tarkoitus lähettää ensimmäiset rahat Venezuelaan, matkalippuja varten.
Tänään mä heräsin Lean itkuun, mutta kun kävin vessassa ja tulin takaisin, oli neiti taas sikeästi unimaailmoissa. Painajaisia? Ken ties.
Aamu starttasi kasvojen pesemisellä Ahava All In One puhdistusmaidolla. Äidiltä sain sen joululahjaksi ja unohtui kokonaan sitten joulureissun jälkeen tänne, niin sehän olikin nyt vielä melkein täysi. Nyt mulla on kasvoilla Biothermin AquaSource kasvonaamio, jonka pyyhin kohta vanulapuilla pois.
Koitin muuten eilen löytää sen USB:n mun kameraan, mutta Stockalta ohjasivat sitten muualle - ei Olympuksen johtoja kuulemma saa niin monesta paikkaa(?). No, tänään uusi yritys! Noin muuten päivän ohjelmassa on taas neuvolaan soittaminen, ajanvaraus gynelle, mummilla vierailu, ruokaostoksilla käynti, miehen levyjen myyminen, pankissa käynti jne.. Katotaas mitkä noista saadaan oikeasti tehtyä.
Mä oon itseasiassa ihan viihtynyt täällä. Tiedä sitten johtuuko mun Suomi-intoiluni siitä tiedosta, että ikuisesti en täällä joudu olemaan, vai ihan vaan puhtaasta koti-ikävästä.
Espoossa oon asunut ensimmäiset elinvuoteni, kunnes vuonna 1999 pakattiin tavarat ja lähdettiin äidin miehen perässä Naantaliin. Naantalissa ehdin asua hieman vähemmän aikaa, sitä vähemmän Tampereella ja Toijalassa vain hetkisen. Barcelona oli virallinen koti reilut 2,5 vuotta.
Nyt viime päivinä ollaan koitettu saada mahdollisimman paljon pakollisia juttuja tehtyä. Mä oon käynyt hammaslääkärissä, vieraillut Venezuelan suurlähetystössä, varannut uuden hammaslääkäriajan, koittanut järjestää Lealle neuvola-aikaa(ei kuulemma vielä pysty kun ei niillä näy Leaa koneella..????) yms yms.. Kaikenlaista, ja oon hieman hemmotellutkin itseäni. Hemmottelun on hoitanut perinteinen suomalainen suklaa, muotilehdet, sauna ja vieraileminen isovanhemmilla. Niitä on ihana nähdä, vaikka tavatessa oonkin toisinaan hieman ujommanpuoleinen..
Tällä hetkellä mä oon kirjastossa töissä ja koitan etsiä jotain ilmaistapahtumia täällä päin.. Ehdotuksia otan vastaan.:) Kuvia ei nyt hetkeen tule, koska mun täytyy käydä ostamassa kameralle uusi USB. Vanha on siinä kadonnessa laukussa.. Tosiaan, sitäkään ei oo näkynyt vielä, mutta sentään kaikki meidän Barcelonasta lähettämät paketit on nyt saapuneet perille. Nyt takaisin töiden pariin - kohta pitäisi varmaan tuo blogin otsikkokin vaihtaa..
Chaooo
sunnuntai 26. elokuuta 2012
No eilen ei sitten tullut mentyä edes Muinaistulien yön kokkoja katsomaan. Lea oli aivan rättipoikkiväsynyt niin päätettiin suosiolla vaan kaikki jäädä tänne siskon luokse. Käytiin saunomassa ja katottiin hetken aikaa jotain kasarikauhuleffaa, minkä löysin systerin leffojen joukosta. Nyt mulla on töitä ja sisko, miekkonen ja siskon kaveri lähtivät Manhattanin kirpputorille seikkailemaan...
No nyt loppuseurue palasi, mukanaan Lealle uusi mukana helposti kuljetettava sänky(3€), miekkoselle KISSin Love Gun vinyyli ja siskolle johto jolla saa tietokoneen näytön telkkariin näkymään. Kaikki yhteensä maksoivat alle 20€.
Töitä muutama tunti, siitä lääkärille vatsavaivoja valittelemaan ja nokka kohti ESPOOTA! Huomenna kutsuu mm. Venezuelan Suurlähetystö ja mummola. Mä oon ihan super iloinen siitä, että me ollaan Suomessa. Mulla on ollut ihan älyttömän kivaa alusta asti - kaikesta stressistä huolimatta. Yllättävää mutta totta, mulla ei ainakaan vielä edes ole niin kova ikävä Barcelonaan.
Ei kyllä kauheen mukavasti oo meidän matka alkanut.. Aloitaan nyt ihan sillä, että meidän kaikista isoin laukku - 32kg painava sellainen - on hävinnyt!? Barcelonan kentällä maksettiin melkein kaheksankymppiä että saataisiin hirmuisen iso laukkumme Suomeen - no ei se sinne sitten koskaan löytänytkään tietä perille asti..
No, Suomessa me sitten huomattiin ettei meidän matkalaukkukuittien joukossa ollut juuri kyseisen laukun kuittia edes?? No, unohtivat sitten senkin meille antaa. Hyvin, hyvin loistavasti alkanut reissu.. Toivotaan että joku päivä laukku päätyy Helsinki-Vantaalle. Siellä oli lähestulkoon kaikki omat vaatteeni, kaikki Lean paperit(syntymätodistus jne), miehen kaikki entisen bändinsä kanssa tekemät levyt, miehen kaikki sanotukset, meidän vihkitodistus ja perhekirja(jota Venezuleaan mentäessä tarvitsen) jne..... Turhauttavaa? Eiiiiiiiiiiii.
Eilen tultiin siskon luokse Turkuun, nyt mulla on töitä koko päivä ja huomenna mennään ihmisten ilmoille.
Huomisesta lähtien ei tulekaan enää terveisiä Barcelonasta.. Vaan Suomesta. Marraskuun paikkeilla sitten Margarita saarelta.
Mulla on vähän haikee fiilis, kuitenkin tullut koettua vaikka mitä ihmeellisiä ja tavallisempia juttuja täällä. Leakin sain alkunsa täällä, ja tää tulee aina olemaan sen ensimmäinen koti. Barcelona.
Tässä herkistellessä ajattelin jakaa teidän kanssa muutaman muiston..
Olin just muuttanut tänne, enkä saanut tarpeekseni kuvailusta. Tuohon aikaan mulla oli Canon EOS 350D, joka sitten myöhemmin sanoi ittensä irti täysin yllättäen.. / 14.04.2010
Veli tuli kylään. :) / 07.06.2012
SONAR OFF 2010! Olin parina päivänä ilmaisissa rantabileissä siskon kanssa. / 19.06.2010
Teemabileet;P Ei vaan muuten vaan juopoteltiin ja mä käytin tota KISSin paitaa noihin aikoihin tosi paljon. / 29.08.2010
Sisko täytti 25v ja pelleiltiin kaveriporukalla Jamesin(oikeella) uuden biisin kanssa! Mä oon tuo toinen vasemmalta. / 22.10.2010
Noita saappaita en oo vieläkään kahta kertaa useammin käyttänyt. Mä vaan ihailen niitä, aivan ihanat! Ostin kaverin kanssa 2 yhden hinnalla - alle 20€ yhteensä. / 02.04.2011
Minä ja basso. Suomesta aattelin ostaa halvan perusbasson, niin pääsen taas treenailemaan. / 10.04.2011
Rock on rankkaa. Käytiin bileissä jossain ihme paikassa ja join älyttömästi rommia. Liikaa. / 07.05.2011
Mr. & Mrs. / 15.07.2011
Tumma ja tulinen Dzii. / 15.09.2011
Ensimmäinen ultra. / 03.11.2011
Kuvauskeikalla / 10.10.2011
Masu kasvoi kasvamistaan, sitä oli ihana silitellä. / 19.04.2012
Siinä se nyt sitten on: Lea Sofia Perez Laaksonen. <3 / 08.05.2012
Hassu Lea oppi näyttää kieltä. / 30.06.2012
Me ollaan löydetty täydellinen asento pulloruokinnoille. / 15.08.2012
Eli tosiaan ylihuomenna tähän aikaan oon (mitä luultavimmin) Espoossa äitin sohvalla röhnöttämässä. Huomenna on vika päivä Barcelonassa ja tekemistä riittää. Tänään käytiin taas laskuja maksamassa ja huomenna pitäis lähettää viimeinen paketti Suomeen.
Tänään..
Äiti soitti ja kertoi kahden ensimmäisen paketin tulleen jo perille.
Päivän eka hyvä uutinen
Saatiin Lean Venezuelan passi
Päivän toka hyvä uutinen
Sain iiison pullon mun lempishampoota (TRESemme)Suomeen vietäväks
Päivän kolmas hyvä uutinen
Monen rahattoman päivän jälkeen näyttäis siltä että tän päivän työvuorolla oikeestikin tein jopa rahaa,
Huomenna pyykkien pesua, uuden paketin lähettäminen, kuuden tunnin työvuoro, viimeiset pakkailut, tuliaisten ostelua ja vaikka mitä. Mun hääkimpun oon säästänyt häistä asti, ja se me mennään huomenna piilottamaan jonnekin keskustan ulkopuolelle, jonnekin mistä kukaan ei koskaan sitä löydä. Voidaan sitte tulla aina lomilla tarkastamaan onko se tallella. Jonnekin tuonne luontoon kauniisiin maisemiin. :)
Mua ottaa päähän yks ruotsalainen mimmi joka täällä asustelee. Ihan oikeesti. En oo kyseistä neitiä nähnyt pitkään aikaan, mutta jostain syystä ajatuskin siitä ihan raivostuttaa. Ei se koskaan mitään pahaa varsinaisesti oo tehnyt, mutta siitä on alusta asti tullut aika huono fiilis. Jotenki tosi omahyväinen ja itsekäs ihminen..Hyi hyi. Silläkin on nykyään (Facebookin mukaan) joku venezuelalainen mies. ;)
No siinä oli taas avautumista.. Huomenna aattelin laittaa taas jotain kuvia.. Nyt marjajogurttia ja nukkumaan. Vanhojen salkkarijaksojen kautta. Ps. Nyt on kaikki King of Queens jaksot katottu, eikä siinä kolmea viikkoa pidempään kyllä mennyt.. Moikka taas!
Jos joku nyt kovasti ihmettelee, niin muutamistakin syistä on nyt ollut hieman vähäkuvisia postauksia.. Jos jotakuta oikeesti muka kiinnostaa että miksi, kysyköön pois.
Aiheesta toiseen.. Huomenna tulee kaveri miehensä kanssa takaisin tänne kämpille, ja ollaan kaikki yhessä tässä kolmiossa(?) kaks yötä. Sen jälkeen niiden matka jatkuu eteläiseen Espanjaan ja me jäädään tänne. Suomi kutsuu luultavasti/toivottavasti jo ens torstaina. Mua alkaa jännittää jo ihan sikana! Eilen puhuin äitin kanssa ja sen on kuulemmat tilannut nyt 100kpl rapuja että päästään sitten Suomessa juhlistamaan meidän sinne menemistä. Pienenä, joskus korkeintaan 10 vuotiaana, mä järjestin kavereilleni rapujuhlat, joissa sitten itse sen aikaisena rapueksperttinä opetin kavereillekin miten rapuja kuuluu syödä. Ravut oli mun ehkä lemppareista lemppareinta sapuskaa. Nykyään mulla ei oo lempparia, mutta en malta odottaa että pääsen syömään hernaria ja pannareita. ♥ Tällä viikolla ollaan saatu aika vähän aikaiseksi pakollisten juttujen rintamalla. Joka päivä on muka pitänyt seuraavana päivänä mennä postiin lähettämään taas uusi paketti
meidän tavaroita ja maksaa samalla pari laskua.. No, eilen lähetettiin boksi, laskut jäi nyt sitten ens maanantaille.
Hei muuten... Peukut pystyyn, että Lean passi on maanantaina valmis!!
Chaoooo
torstai 16. elokuuta 2012
Ens viikolla ois lähtö! Tai viimeistään sen jälkeisen viikon maanantaina.. :) Huomenna tulee rahat lentolippuihin ja viimeistään maanantaina olis tarkoitus varata lennot. Super mahtavaa!
Iltakateltava! aKohta oonki kattonu jo kaikki jaksot.
Huomenia! Mun päivä on lähtenyt rullailemaan appelsiinimehun ja marjajogurtin voimin. Jälkimmäinen oli yllättävän hyvää, täällä kun harvemmin löytää sellasia kunnon jogurtteja, kaikenmaailman vesilitkuja kaupat aina täynnä. Oon oikeasti koko Barcelonan alueella törmännyt vain kahteen oikeasti hyvään jogurttiin. Ensimmäinen oli Consumin keksijogurtti, toinen nyt tuo Carrefourin marjajogurtti. Jotkut asiat vaan on paremmin siellä Suomessa.:)
Nyt mä oon töissä ja tajusin että tänään onkin pyhäpäivä täällä meillä. Jää siis kaikki tälle päivälle suunnitellut postipakettien lähettämiset ja laskujen maksamiset huomiselle. Vähän ottaa päähän, koska nyt joudun huomisen - ainoan vapaapäiväni, viettämään noiden juttujen parissa. Tänään täällä meillä juhlitaan Neitsyt Marian taivaaseen menemistä ja tämän lyhyttä maanpäällä vietettyä elämää. Tai jotain...
Kauniita unia! Tämä neiti pistää näillä näkymin aivan surkean leffan pyörimään ja nauttii illasta "yksin". Surkeita leffoja uskaltaa katsoa yksin, mutta seurassa mulla on aina paineita hyvän leffan löytämisessä. Miekkonen lähti moikkaamaan kaveriaan ja Lea on ollut unimailla jo viimeiset 2tuntia. Ylihuomenna olis tarkotus taas tarinoida, huomenna on paljon tehtävää ja illalla tulee hieman vieraitakin. Ihanan virkistävää asustella keskustassa taas, musta tuntuu kuin olis jollain lomareissulla - ainoo vaan et aika pienellä budjetilla.
Naama ja ja hampaat pesty, suuvettä purskuteltu, kroppa peitetty kosteusvoiteella ja nyt leffan pariin. Tällä kertaa ilman eväitä. :)
Ps. Muistakaa kommentoida kun siltä tuntuu, alkaa taas olee hieman hiljaista! Chao!
Täällä me nyt sitten ollaan! Nimittäin keskustassa.:)
Eilinen oli täynnä edestakaisin juoksemista, siitä johtunutta älytöntä hikoilua ja valmiiksi pirun laiskaa oloa. Tultiin tänne kaheksan jälkeen aamulla ja miekkonen lähti melkein samantien hakemaan lisää tavaroita kämpiltä. Valmista oli noin NELJÄLTÄ.. Että muutama tunti, ja ihanasti joutui ramppaamaan portaita ylös ja alas kun ei kai se reppana yksin saanut kaikkea kannettua. Kuvitelkaa sellanen suhteellisen hoikka 170cm mies metrossa melkein yhtä pitkän urheilukassin kanssa. Toiseen käteen vielä hervottoman kokoinen matkalaukku ni treenit on taattu.
Tänään me ollaan sit taas käyty vähän muuallakin. Päivä aloitettiin visiitillä Venezuelan konsulaatissa kyselemällä Lean passia, mutta eheeeeiii huonoja uutisia vaan saatiin. Niistä en nyt jaksa enempää jauhaa, mutta tosiaan ei ainakaan nyt pariin päivään tulla passia saamaan. Toivottavasti ens viikolla sitten.
Konsulaatista kaupan kautta takaisin kaverin luo, ostettiin porkkanakeittoa ja jääteetä. Töitä, Lean kanssa leikkimistä ja sitten lähettiinkin pihalle.
Ekana etappina oli valokuvausliike jossa käytiin otattamassa Lealle muutama kuva passia varten.
Käytiin ihanalla markettialueella Ramblan vieressä, ostetttiin ihania suklaa/nougat/ym karkkineliöitä hurjilla hinnoilla(100g/3€.. meikäläiset osti 7,5€llä) ja nautittiin tuoreista mehujuomista. Melkein jokainen hedelmäkoju mitä tuolta löytyy(niitä on varmaan kymmenisen) myy erilaisista hedelmistä puristettuja mehuja. Nams! Kotiin taas kaupan kautta, tällä kertaa käytiin hieman isommassa paikassa, Ramblan Carrefourissa. Ostettiin mehuja, salaattipussi, pihvejä, linssejä, marjajogurttia, vettä, 2 naurettavan pientä (oliskohan 22cl)Etelä-Amerikkalaista Polar olutta, jääteetä, Lealle yöpuku jne..
Tänään on aivan täydellinen ilta juoda pari lasillista skumppaa! Huomenna lähtö rakkaasta kodista ja hyvin paljon epätietoisuutta tulevista viikoista. Ainakin ensi sunnuntaihin asti meillä on seinät ja kattokin pään päällä.
Tänään mä oon muistellut paljon kaikkia vanhoja juttuja, ja ajattelin nyt keskittyä tässä ylistämään tiettyjä Barcelonan artisteja. Aloitetaas..
Bändi nimeltään BIG LITTLE CITY
The story
" Paul Henry didn’t pick up a guitar for the first time until he was 28, but since then the musician and producer has been making up for it.
The list of Henry’s musical achievements that have followed him around the world since that moment is impressive.
He’s toured extensively throughout America Latina with a variety of big-name musicians, including Matias “El Chavez” Mendez with his band Nuca; he’s started his own musical project here in Barcelona called Big Little City, and as of late he’s even opened his own recording studio.
Henry’s story starts in the streets of Miami, an adopted home for the Argentinean, but one where he often felt like an outsider.
“[Being from Argentina] was something that made me an outcast. Miami was full of Latinos, but there weren’t many Argentineans, and I spoke with a different accent,” he says.
Henry had arrived in Miami at age six, after his parents were forced to flee their homeland during the Argentinean dictatorship.
A place where he did fit in however, was the street music scene. He remembers stealing his family’s two tape deck stereo, finding a hiding place, and mixing music using the old school pause and record method.
“Back in the day everyone was doing that in The States,” Henry says. “It was like a caveman hitting stones - it could take you four hours to have four or five minutes of a beat to rap to.”
From the mixing grew a love of beat boxing, and at the tender age of 14 Henry began beat boxing for local MC’s at neighbourhood parties. He says it seemed like a normal thing to do at the time.
“But you look back on it and it’s actually pretty cool – not every kid does that. I get more nervous now than I did then,” he laughs. “It was fun times those ghetto block parties in Miami.”
But as he grew older, Henry grew tired of The States and Miami, and in 1998 he arrived back in his homeland, and his hometown of Buenos Aires.
He immediately felt like he’d rediscovered his identity, and he reconnected with his extended family and made close friends.
“I also found that almost everyone in Argentina played an instrument, whereas in Miami it was all about turntables and microphones,” Henry says. So he picked up a guitar. The rest, as they say, is history.
He went on to meet and play with many influential artists at venues around America Latina, which included working on a project with Chucky de Ipola of Argentine rock band Los Piojos.
But one of the most shaping experiences musically came for Henry during his time as a member of Nuca alongside Matias “El Chavez” Mendez.
“That’s where I learnt producing and how to use all the programmes,” he says. “The first time I ever went on stage with Nuca was memorable. It told me that was where I was supposed to be standing.”
Throughout his time in Argentina Henry says he always had an idea that he wanted to start his own musical project, and one that mixed the beats and raps he grew up with in Miami with the sound of acoustic guitars and live instruments that he came to love in Argentina.
And it was thanks to love that this project was finally born.
“I came to Barcelona out of love – I followed a girl here. It didn’t work out, so I went back to Argentina, but I ended up missing Barcelona,” he says. “It’s like a hotbed here. There’s a great energy in the city, there’s life.”
Henry returned for good in 2009, and soon got the project he’d dreamed of – now called Big Little City – up and running.
In the early days the band consisted just of Henry and musician Tiago ‘lil’ Bonzai (who is now working on a solo project), and input from a variety of session musicians.
“We’ve had lots of different artists along the way, but this year I completed the album and decided to start getting some steady members. I saw [drummer] Marcelo Montenegro playing once and I really liked how he played, so it was a matter of finding him and showing him the project. He loved it immediately, thankfully,” he says.
“[Bassist] Simon Brown was one of the bass players on the first album White Record, and [lead guitarist] Sebastian Azulejo Ortner I met at a jam session. He’s a well known guitarist around Barcelona, so I asked him to come to the studio one day and he really liked the project too.”
There is one further honorary member of Big Little City that deserves a mention, says Henry. His dog Judy is a special lady in his life, and she even has a guest appearance one of Big Little City’s songs.
“She was in the recording booth during a really nice saxophone solo by Stefano Tomaselli, and when he played a beautiful high pitch note, she barked, and it came out perfectly,” he laughs.
Henry credits his friend and local musical extraordinaire James Kakande for gifting Big Little City its name.
The two were hanging outside Los Correos on Via Laitana playing guitar, when Kakande sang the lyrics that were to form the final piece of the band.
“He sang this amazingly beautiful, catchy hook, which was ‘bright lights, big little city’,” says Henry. “Later on he came to the studio to record that hook, along with arranging some horn lines which were being played by Danny Gaiser. He also then added a really nice melodic bridge. It just stayed in the hard drive and a month or so later, I realised that was the name of the band – Big Little City.”
To fuel his interest in producing and complement the band, three months ago Henry and bassist Simon Brown set up recording studios Brown Studios.
Projects include making beats for MC and producer Oliver Grimball, and James Kakone is currently using the studio to produce an album for Barcelona band Ugly is the New Beautiful.
Henry wants the studio to be a place that helps all artists, and he’s open to talking to anyone about recording there, no matter what their budget.
This fact alone is a tribute to his dedication to music.
“I’m going to keep pushing this project and recording songs at Brown Studios,” Henry says. “If something big happens for us, that would be absolutely wonderful, but the idea is to just keep doing music, because that’s what I love – it’s how I live.” "
Eli ite tiedän/tunnen kyseisen poppoon entisen vuokranantajani kautta. Hän on itsekin muusikko ja tutustutti mut kaikenlaisiin musiikkipiireihin täällä Barcelonassa. Lukemattomia kertoja oon kierrellyt ympäri keskustan tuntumia valokuvaamassa poikien katusoittoja. Poppoon jäsenet on aina silloin tällöin hieman vaihdelleet, mutta viime kerran(viime kuussa) kun ite kävin poikien keikalla, oli bändin kitaristi-beatboxaaja-laulaja ainut alkuperäinen jäsen. Hänet tapasin ekan kerran 2010 keväällä, ja jossain kohtaa oltiin kämppiksiäkin. Loistavaa musiikkia, AINA.
Jesseltä sujuu niin kontrabasso kuin kitarakin aivan loistavasti. Alla olevassa videossa Jesse on tuo kontrabassoilija, ja vasemmanpuoleinen on edellä mainitun nykyisen Big Little Cityn perustaja/ainoa alkuperäinen jäsen.
Ja tässä Jesse ja hieman uudempi biisi.. Rakkauslaulu vaimolleen.. :)
" James Kakande (born on 22 January 1974 in Manchester) is an English pop singer.[1] Produced by Mousse T., he became famous in Italy in summer 2006 with the single "You You You".
As a boy, he began to play the piano and then guitar with noticeable results. He soon became able to play five instruments with no teachers and, following advice by a close friend, hitch-hiked to Hannover, Germany, and managed to perform some songs he had written to the famous German-Turkish disc jockey and record producer Mousse T., who was greatly impressed by the singer's music. The DJ then decided to produce the song "Just look at us now" for Kakande's first album All nite madness.
In summer 2006, he became famous in Italy with the single "You you you" from Little red bag, an album released later. The song was chosen as the main tune of the Italian well-known TV programme Festivalbar 2006 and as the advert melody for an important telephone company. It was also used as the official football anthem for Trinidad & Tobago national football team at Germany 2006.
The 2007 re-release has a dance remix by Alex Gaudino & Jerma.
Jamesin myöskin tiedän edellämainitun entisen vuokranantajani kautta. Niillä oli tapana soittaa joka viikko We Are Dreamer - nimisessä tapahtumassa,ja James oli yksi tapahtuman perustajista. James on mun tuttavista maailmanlaajuisesti tunnetuin, mutta kyllä ne kaikki on ihan pirun hyviä. Tässä pari hyvää biisiä Jamesiltä..
Nimittäin pidempään mielessä pyörinyt urheileminen ja pienimuotoinen laihdutusprojekti. Tänään kävin ekalla kunnon lenkillä pitkiin aikoihin! Takaisin kotiin saapuessani olin melkoisen kuollut mutta hyvin hyvin onnellinen. Aloitin lenkin kolmelta, kävelin reippaasti pakikauppaan ostamaan vesipullon ja sen jälkeen kohti Park Güelliä. Kapusin Park Güelliin pääsisäänkäyntiä pitkin - rullaportaista aina tilaisuuden tullen nauttien. Puistossa mä sitten kiertelin jonkin aikaa tutkien satoja kertoja nähtyjä turistien ympäröimiä hienoja kuvauskohteita. Lopulta lähdin puiston toisen pään uloskäynniltä kohti kotia. Tuossa vaiheessa takana oli jo 45min reipasta kävelyä. Kotiin kiertelin tuntemattomia katuja, kävin kaupassa ostamassa juusto-pastakastiketta ja vettä ja vihdoin taas kotona. Peilistä kun katoin niin joku tomaatin punainen tyttönen siellä tuijotteli.. Niin tosiaan, lämpoä oli tänään vielä kaiken lisäksi reilut 30astetta, Park Güellissä helpostikin 35..
Huomenna en mene lenkille, vaan ajattelin zumbailla kotona. Miekkonenkin lupasi edes kokeilla hieman. Niin ja käydään myös lähettämässä muutama boksi talvivaatteita ynnä muita Suomen osoitteeseen. Ja pakataan viimeiset tavarat! Sunnuntaina lähdetään ihan liian aikaisin aamulla.
Mitäs muuta.. Niin, nyt on tosiaan viimeinen perjantai omassa kämpässä Barcelonassa.. Aika haikee fiilis. Täällä itse Barcelonassa me nyt kumminkin jokatapauksessa ollaan ainakin reilu viikko, mutta on se aikamoinen fiilis kun tietää ettei nyt sunnuntain jälkeen ole enää kotia ihanassa Barcelonassa. Sit on koti vain ja ainoastaan Suomessa. Aika tylsää.. Mä niin odotan talvea, että päästään lomalle miehen perheen luokse ja mä pääsen tutustumaan mun ehkä mahdollisesti tulevaan kotimaahani. Kenties joskus, mutta ensin ihan vain lomalle. Olis aika kiva joskus vaikka ihan ostaa pieni läntti maata ja rakentaa sinne talo. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Vielä joskus mun pääni räjähtää kaikesta tästä stressistä - mutta ei tänään. Vartti sitten vaihtui vuorokausi ja aamupäivällä Lea täyttää 3kk. Voi miten nopeasti se kasvaa, ihan uskomatonta! Tänään neitonen on ollut varsin hiljainen ja muutenkin rauhallinen, mitä nyt hieman leikittiin yhdessä.
Me ei olla vieläkään saatu vastausta sieltä konsulaatista tytön passia koskien, joten tällä hetkellä vaan odotellaan että kutsuisivat meidät viemään Lean passikuvan ja allekirjoittamaan papereita. Kaikki etenee vaan niin pirun hitaasti! Vanhempainpäivärahaakin joudun vielä odottelemaan, kunnes ollaan neidin Venezuelan passi saatu ja kiikutettu kopio Suomeen maistraattiin. Välillä tuntuu, että kaikki on vaan tehty jotenkin mahdollisimman hankalaksi. Sama juttu miekkosen Suomen papereilla - monta sataa euroa pitäis maksaa, ja sitten ei edes yhtään tiedä että kestääkö niissä se kuukausi vai kenties jopa vuosi ennenkuin sen kortin saa. Me jätetään suosiolla sen hankkiminen ensi vuodelle, kun ollaan ensin käyty lomalla miehen perhettä tapaamassa ja taas sitten Suomen puolella.
Mun ikäväni suomalaisia juttuja kohtaan kasvaa kasvamistaan. Tänään ikävöin saunaa hirmuisesti. Niin ja kunnon lenkkipolkuja, joilla ei yleensä törmää kuin korkeintaan pariin ihmiseen. Välillä tuntuu ettei täällä voi mennä rauhassa melkein missään, ellei vuorille lähde lenkkeilemään. Tai sitten mä oon vaan tietämätön ja kaiken lisäksi vielä hyvin laiska. En ole vieläkään aloittanut sitä kovaa urheilua, josta haaveilin loppuraskauden aikaan. Mä tunnen itseni hyvin laiskaksi, enkä ole ollenkaan ylpeä siitä. Kunpa joku potkisi perseelle ja pakottaisi mut edes iltalenkeille.. No, sentään hyötyliikuntaa harrastan aika reippaasti melkeinpä päivittäin, viimeksi maanantaina. Käytiin keskustassa kaverini luona viemässä tavaroita, nyt tulevasta sunnuntaista lähtien me punkataan siellä. Kyseinen asunto on kerrostalon ylimmässä kerroksessa, hissiä ei tietenkään ole. Siinä sai pohkeet kyytiä.. :)
Suomeen heti kun suurimmat laskut maksettu ja Lealla passi.
Musta olisi ihan super kivaa saada kommentteja, esimerkiksi ehdotuksia postauksien aiheisiin. Saa mulle ihan muutenkin vaan kirjoitella, vaikka ei mitään asiaa olisikaan.
Kuvista mä oon saanut mukavan positiivista palautetta ihan alusta lähtien, joten laitetaanpa nyt taas hieman uutta materiaalia - muunmuassa eilistä miekkosen kitaran tuunailua ja tämänpäiväistä kattoterassilla loikoilua. Mä tosiaan istuin Lean minikokoisessa uima-altaassa, nojasin takananani oleviin tyynyihin ja kastelin kuumuuden voittaessa itseäni Pupu-pesusienellä. Luettavani mulla oli uusin Ser Padres-lehti ja seurana oma prinsessani varjossa pyykkinarulla heiluvaa lakanaa ihmetellen. Ihanat rusketusraidat sain.
Alhaalla kuvien joukossa on myös eilen ottamani omakuva, jonka otin tuolla meidän kattoterassilla. Mä oon nykyään aika huono ottamaan kuvia itestäni, joskus teini-ikäisenä osasin olla paljon rennompi kameran edessä. Muhun on iskenyt UJOUS.
Noin muuten päivä on mennyt mukavan rauhallisesti, kotoa poistumatta. Aamulla Lea herätti mut yhdeksältä, Lea söi ja sitten katottiin parit King of Queens jaksot.:) Nyt mä olen alottamassa työvuoroa ja tuossa vieressä miekkonen syöttää taas Leaa. Neitonen on aamumaidon ja tämänhetkisen ruokailun välillä juonut 2 x 210ml, eli nyt menee neljäs 210ml maitosatsi tämän päivän aikana. Mitä luultavimmin vielä on kahdet ruokailut edessä, ennen unimaille menoa. Lea pääsee taas uskomattomille koko yön yöunilleen ja äitikin pääsee toivon mukaan ajoissa nukkumaan. Ensi viikolla mun ihana Lea Sofiani täyttää 3 kuukautta. ♥ Hasta mañana!
