Tänään maikkari esittää erään mun kaikkien aikojen suosikkileffoistani, Rayn! Ray kertoo nimensä mukaisesti upean Ray Charlesin elämästä - yksityiskohtaisesti aivan lapsuudesta asti. Oon nähnyt kyseisen leffan vähintään kymmenen kertaa, mutta silti joka kerralla itken. Ray Charlesin elämän ylä-ja alamäet, Rayn henkistä taistelua itsensä kanssa, kaunistelematta ja vielä hyvillä näyttelijöillä varustettuna. Täysi kymppi!
Lea on mun vieressä, tuossa se pitelee maitopulloa ihan omissa kätösissään, juoden aamumaitoa. Fiksu likka. :)
Tässä seuraavien tuntien aikana otan niitä edellisessä postauksessa mainittuja kuvia. Nyt aamun starttailua, mä oon ihan unessa vielä..
En ole muuten jostain syystä aikaisemmin tykännyt That 70s Showsta ollenkaan, vasta kun nyt takaisin Suomeen tullessa, kun törmäsin niihin jaksoihin telkkarissa jatkuvasti. Se on vähän kuin hunajan kanssa. Noin viisitoista vuotta sitten en voinut sietää moista makeutta, mutta nykyään asia on aivan päinvastoin. Niin ne mielihalut ja mielijutut vaan muuttuvat, ihmisen muuttuessa ja kasvaessa.
Kävin äsken pesemässä hampaat, ja siinä samalla aloin miettiä säästämistä. Mehän tultiin tänne siksi, että saataisiin säästettyä rahaa joululomalle. Tai edes käytettyä sitä rahaa mahdollisimman vähän, kauheasti ei tunnu jäävän säästöön kaikista mun laskelmistani huolimatta.
Meidän ensimmäisiä toimivia säästötapoja on nyt ollut..
Täysmehujen sijasta ostetaan useimmiten mehutiivisteitä, hiilihappojuomia maksimissaan kerran viikossa. Jos ostetaankin täysmehua, sitäkin lantrataan, jotta riitää pidempään. Ei ollenkaan hassumpaa tuo täysmehukaan lantrattuna - suosittelen kokeilemaan Pirkan 1,5l mansikkamehua kylmällä vedellä!
Pavut! Papuja aloitettiin käyttämäán ruoanlaitossa jo Barcelonan puolella. Ite henkilökohtaisesti tykkään niin tummista kuin vaaleistakin, ja niistä saa nopean ja helpon aterian vaikkapa couscousin kanssa syötäväksi. Lautasen sivulle vielä hieman kasviksia tai vaikka suolakurkkuja, niin ruoka on valmista nautittavaksi.
Hyötyliikunta! Ei mitään bussilla reissailua, vaan kaikki alle 5km matkat menee ihan helposti kävellen. Ainoa poikkeus on nyt ollut inhottavien sateiden takia, kun on Lean kanssa jonnekin pitänyt mennä. Sillon ollaan useimmiten turvauduttu bussiin, jos sateen loppumisen odottelu ei ole ollut vaihtoehto..
Tomaattimurskat! Spaghettia varten Ei tarvitse ostaa valmista kastikepurkkia, kun hyvän kastikkeen saa tehtyä ihan itse, pelkkää tomaattimurskaa ja mausteita käyttäen. Tätä myös tehtiin jo Barcelonassa. Siihen päälle vielä pastajuustoa, niin ateria on valmis nautittavaksi! Sellanen tavallinen tomaattimurska kestää ihan hyvin pariksi ateriaksi kahdelle ihmiselle.
Pullojen palautus. Sitä tekee varmaan kaikki suomalaiset. Me ei viedä pelkästään omia pulloja, vaan tässä samassa taloudessa asuvan veljeni pullot myös. Se ei ite niitä koskaan vie, niin niitä oli jo valmiiksi kerääntynyt parvekkeelle mukava jätesäkillinen.
Banaanit! Banaaneilla aamu starttaa hyvin, ja nälkäkään ei yllätä samantien uudelleen. Banaaneja ollaan aloitettu Leallekin syöttämään - alkuihmettelyjen jälkeen näyttäisi nyt oikeasti jopa tykkäävän niistä. Eipä tarvitse nyt Lean aloittaessa kiinteitä ruokia, niitä pilttejä ostaa jatkuvasti, kun välillä pidetään banaani-päivä. Kohta saadaan tehosekoitin, jolla saadaan sitten ihan itse tehtyä Lealle perunasoseet sun muut.
Kirpputorit, alemyynnit,, sukulaiset ja ystävät, kirpputorit, alemyynnit,.. Tarviiko niistä enempää sanoakkaan? Parhaat kirpparilöydöt ovat tähän mennessä olleet 22€llä Lealle vaunut ja 3€llä Lealle matkasänky. Eilen saatiin mun mummiltani Lealle minityyny lentomatkaa varten :) Paras lahjoitus Lealle on ollut ihana ja lämmin nalle-ulkoilubody kummitädiltäni.
Huomasinpa juuri, että oon kirjoittanut tätä samaa tekstiä jo reilun tunnin.. Eiköhän nyt olisi aika hakea aamukahvi. Jatkan tuota listaa hieman toimivammilla aivoilla, nyt osasin juuri ja juuri kirjoittaa sanan "toimivammilla".
Tänään käytiin mummolassa vierailemassa, ja mummi tapansa mukaan tuputti mulle kaikenlaista t-paidoista kenkiin. Meidän mummilla on tapana käydä shoppailemassa, jonka jälkeen se sitten varsinkin mulle ja mun sisaruksilleni lahjottaa kaikkia ostoksiaan. Tällä kertaa sen ostoksista päätyi mulle sormikkaat, aivan ihanat ihanat IHANAT bootsit ja pari hupparia. Jos nyt jotenkin kummallisesti muistan huomenna, niin pistän kuvia. Lupauksia en uskalla tehdä, kun ne unohtuu liian nopeesti. :P
Pääsin samalla reissulla tonkimaan mummin vanhoja kenkiä, joista löysin itselleni kahdet parit. Josko sitä sitten huomenna ottelisi niistä kuvia.
Alla olevat bootsit on mun mummini vanhat, nykyään eniten mulla käytössä. Kuva Barcelonasta, vuodelta 2011. Kuvassa itse Dziiiiiii.
Tuossa on teille linkki edellisiltaiseen Venezuela-jaksoon. Paljon asiaa, surullista mutta totta. Caracasiin ei mulla ja Lealla tule ainakaan lähivuosina olemaan mitään asiaa. Toivotaan, että ensi viikolla olevissa presidentivaaleissä Chavez joutuu luopumaan vallasta, ja toinen presidenttiehdokas,Henrique, saa mahdollisuutensa muuttaa Venezulaa, mieheni rakasta kotimaata, takaisin parempaan suuntaan. Pikkuhiljaa, mutta toivon mukaan varmasti.
Uunissa kalapuikkoja, ranskalaisia ja babyporkkanoita. Ihan terveellinen aamupala siis.
Lea on tänään taas nautiskellut maidon lisäksi peruna-porkkanasosetta. Tuossa edellisessä postauksessa olevassa kuvassa kokeiltiin hieman banaania - se ei selvästikään herättänyt Leassa lämpimiä tunteita, mutta tota peruna-porkkanasosetta se näytti ihan mielellään syövän. Thumbs up!!
Näin viime yönä aika sekavia unia. Jotenkin ahdistavia, kuitenkin toiveikkaita. Tosi todellisia.
Unessa meillä oli enää kaksi päivää jäljellä Margaritalle lähtöön, mutta kahden päivän nopeasti vierähdettyä, en millään löytänyt oikeaa check iniä Helsinki-Vantaan kentältä. Juoksin ympäri seikkailupuistoa muistuttavaa lentokenttää, koitin löytää "Etelä-Amerikka" nimellä varustettua kylttiä. Kiipesin huvipuistolaitteita ylös ja alas, kunnes hiestä litimärkänä pääsin oikean JUNAN pysäkille. Junaa ei sitten vaan koskaan näkynytkään. Kauheassa paniikissa muistan itkeneeni äitini olkapäätä vasten, kunnes muistin lennon lähtevänkin vasta seuraavana päivänä. No, silloin päästiin koko perheen voimin lähtemään, mutta sen enempää en unesta muistakaan.
Tänään olen miettinyt teemapostauksia, mutta oon vaakalapsen tavoin hyvin huono päättämään.. Olisko jollain ideoita?
Tekisi mieli kääriytyä peiton sisälle, pistää silmät kiinni ja mennä unimaailmoihin seikkailemaan. Lea ei kuitenkaan sitä nyt salli, tuossa vieressä se vaan lauleskelee ja pyörittelee tuttia kätösissään.
Mun pää on aivan täynnä kaikenlaisia ajatuksia, lähinnä tulevaisuuteen liittyviä murheita. Minne me täältä oikein mennään? Minne meidän matka jatkuu ensi vuoden puolella, kun ollaan taas Venezuelasta tultu Suomeen. Ei kovin paljoa houkuttelisi tännekkään jäädä. Mulla on jotenkin ihan turistifiilis täällä. Ja mulla on kamala ikävä kotiin - Barcelonaan. Millon tää ikävä helpottaa? Ehkä joudun sen kanssa elämään koko loppuelämäni.
Jälleen eilen muistelin vanhoja, tuli melkein itku silmään muistellessa kaikkia kauniita Barcelona-päiviä. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että vuosi 2010 oli ilman mitään suurempia tapahtumia, vain kertakaikkiaan täydellinen. No 2011 mentiinkin sitten Jackin kanssa naimisiin, maailman toiseksi ihanin päivä. Vuonna 2012 syntyi Lea - tarviiko sitä edes erikseen mainita, miten tunteikkaan täydellinen ja herkkä hetki se oli. Tuli ihan kyynel silmään, kun Lean näin ensimmäisen kerran. Se oli se maailman ihanin päivä. Tai ainakin hetki - loppupäivän olin ihan kuollut ja kivuissa. Kyllä se 9kk painajaismaisen kivulias(ehkä hieman liioitellusti sanottuna..) raskausaika kaikkine vaivoineen kyllä kertakaikkiaan loistavimmin mulle "korvattu", nyt mulla on oma kultakimpaleeni, jonka kasvua ja kehitystä saan parhailta paikoilta seurata päivästä toiseen. Kiitos Lea, kun olet siinä. Äiti rakastaa sua. ♥♥
Keskiviikkona illalla tultiin takaisin Espooseen, mutta ei sillon enää kerinnyt postailemaan. Eilinen meni postipakettia noutaessa ja kummitätini luona vieraillessa. Postipaketti oli Jackin äidin lähettämä, josta löytyi
vaippoja arviolta 30kpl, Lealle vaatteita, lelu ja Jackille pitkähihainen Pull And Bearin paita.
Kuka halusi kuvia näistä viime päivistä? No tässä tulee. ;)
Kuinkakohan monta kertaa saman päätöksen voi kumota? Tai mielipidettään vaihtaa? Mä itse ainakin olen sitä sorttia, että saatan hyvinkin helposti tehdä kaikenlaisia päätöksiä - pieniä ja suuria, mutta hetken päästä aiemmat ajatukset unohtuvat ja taas ollaan siinä pisteessä, missä olin ennen päätöksen tekemistä.
Sama pätee monessakin asiassa, ei ainoastaan päivittäin kohdattavissa jutuissa, vaan esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelemisessa. Mä olen täällä Suomessa ollessa päättänyt jo kerran, että ensi vuonna säästetään rahaa siihen, että voitaisiin muuttaa Kanadaan.. No, oon myös päättänyt niin, että lähdettäisiinkin takaisin Espanjaan. Päättämättömyyttä, tai sitten vain selkärangattomuutta. Tai yksinkertaisesti vain laiskuutta, kun ei voi yhdestä päätöksestä pitää kiinni?
Mä olen aina ollut hyvin pohtivainen ihminen, mutta vielä enemmän suunnittelija-tyyppi. Mulla on aina kaikenlaisia suunnitelmia pää täynnä, jotka sitten jotkut toteutan, ja joitain saatan vuosiakin vain pyöritellä päässäni. Se suunnitelmien toteuttaminen ei oikeastaan mistään vaikeudestakaan johdu, koska kyllähän mä Barcelonaankin muutin 2 viikkoa sen jälkeen, kun niin olin päättänyt. Mulla kuitenkin oli media-assistentti opiskelut ja koko elämä jotenkin keskeneräisessä vaiheessa, mutta se halu muuttaa Barcelonaan, oli niin kova, että unohdin ystävätkin. Mietin vain ihanaa arkkitehtuuria, ihania muistoja lomareissuilta, ihania miehiä, ihania baareja, ihania hintoja..ihania livekeikkoja, ihania juttuja.
Musta toisaalta tuntuu, että tuo osa musta on kadonnut jonnekin.. Välillä tuntuu siltä, että mä olisin kasvanut ihan eri ihmiseksi, mitä olin aiemmin. Sen arvaamattoman puolen itestäni oon johonkin hukannut. Ja jo siis ennen Lean syntymää, jo ennen raskauttakin. Veikö kumppanin löytäminen ja naimisiin meneminen musta hulluuden pois? Mulla on tylsä olo.Tai siis tunnen itseni tylsäksi. Olenko mä vaan kertakaikkiaan ihan tylsä? Mulla on taas kerran pää täynnä ajatuksia, mutta en tiedä miten purkaisin fiiliksiä tai millä sanoin parhaiten kertoisin olostani, kunhan vain höpötän mitä mieleen tulee. Mä olen kadottanut rauhan sisälläni, musta on tullut jotenkin kiukkuisempi kuin ennen, enkä tunne olevani yhtään niin rento ja "huoleton" kuin ennen. Mua ei varsinaisesti koskaan masenna, mutta miksen voisi olla samanlainen peloton 24/7 ilopilleri, kuin silloin kun tein päätöksen Barcelonaan muutosta? Silloin mä vaan heitin vanhan elämäni syrjään, kun lähdin uusia seikkailuja metsästämään.
Ehkä nämä kaikki ajatukset vaan kuuluu siihen pakettiin, kun olet äiti, aviovaimo ja kuitenkin vasta 20v. Tai ehkä sillä iälläkään ei ole merkitystä, mutta kaikki se vastuu joka kerääntyy yhtenä isona reppuna hartioitasi painamaan. Kaikki ne ajatukset, joihin ei uskalla kysyä vastauksia.
Huomenna meen juoksulenkille - se on uusin päätökseni.
Osaisko joku sanoa, että mistä syystä noi kuvatekstien koot vaihtelee, vaikka luonnoksena näyttää jokainen teksti ihan samanlaisilta? Tulee jotenkin tyhmä olo, kun bloggeri ei suostu tottelemaan. Hah.
Kauniita unia.
Dzii
perjantai 14. syyskuuta 2012
Aamupuuroa, appelsiinimehua ja kaunis Lea vieressä. Täydellinen aamu. :)
Lightman on mulle tuttu jo vuosien takaa. Aivan ihana. Täydellinen.
Ihana päivä oli! Käytiin ensin hakemassa miehelle yks vinyyli Heikintorin levykaupasta ja siitä mentiin pizzalle samassa rakennuksessa olevaan pizza-kebab paikkaan. Syötiin yllättävän maukas pekoni-kananmuna-sipuli pizza puokkiin ja juotiin kokikset. Seuraavana etappina oli mummola, jonne käveltiin sadekuuroista huolimatta reippaasti ilman bussikyytejä. Matkaakaan ei tosin ollut vajaata kahta kilometriä enempää..
Mummi ja isoisä on ihania, niillä riittää juttuja joka visiitille. Aina ne jutut ei ole vasta ensimmäisen kerran kuultuja, mutta aina edes melkein yhtä mielenkiintoisia. ♥
Mummolasta kauppaan ruokaostoksille ja siitä kipinkapin takaisin kotiin. Saunassa on käyty ja ihan parin minuutin sisällä pitäisi maikkarilta alkaa joku kauhuleffa. Yllä olevat kuvat on kännykkäkamera laatua, mutta siinä nyt edes jotain. Toivotaan, että huomenna on se uusi kamera tullut.
Nyt pyttipannua, kasvispihvejä ja kauhua. Kauniita unia!
Pitkästä aikaa hyviä uutisia KELAlta! Tällä viikolla pitäisi olla rahat tilillä - puhelimessa olleen naisen mukaan parin päivän päästä.
Tänään käytiin neuvolassa. Meni tosi hyvin, Leaa väänneltiin ja käänneltiin, kunnes lääkäri totesi neidin olevan täysin kunnossa. Tiesinhä mä sen. :) Painoa on nyt 4kk3pv ikäisellä neidillämme 6kg250g, pituutta 64cm.
Lea sai yhden rokotuksista ja torstaina mennään otattamaan jäykkäkouristus vielä kertaalleen. Espanjassa se annettiin Lealle kahden kuukauden ikäisenä.
Huomiselle mulla ei vielä ole mitään suunnitelmia, mutta rahojen tullessa tämä perhe lähtee pienoiselle shoppailureissulle. Joo, varallista on kivaa leikkiä! Tarkoituksena olisi löytää miehelle kengät, housut ja varata vielä parturille aika. Ite en tarvitse mitään, mutta Lealle koitetaan löytää jokin sopiva kylvetys amme. Nyt neitonen nukkuu sikeästi, ite juttelen Kanadassa asuvan kaverini kanssa Skypessä ja kohta ajateltiin kattoa jokin leffa miehen kanssa.
Käytiin taas tänään Tapiolan kirjastossa, mukaan lähti:
Hyvästi Bahana ja The Harder They Come leffat, Fender Stratocaster DVD, jolla mies saa treenata kitaransa kanssa, The Definitive Kiss Collection boksi(dvd:itä ja kirja ilmeisesti) + Ozzy Osbourne The Ozzman Cometh kirja. Kyllä me näillä taas hetki pärjätään. :) Noiden lisäksi kirjaston löytökorista nappasin mukaani keittokirjan ja Lainakengissä pokkarin.
Siinä on meidän entinen naapuri, ihana Park Güell, josta tuo videon kuvaus lähtee.. Siellä on niiin kivat maisemat.
Jack on nukkumassa Lean kanssa, mä puuhailen tän koneen kanssa vielä hetken ja menen sitten itsekin nukkumaan. Telkkari pyörii taustalla, tällä hetkellä Sinkkuelämää jaksojen välissä näytettäviä mainoksia. Kohta lähtee seuraava jakso pyörimään. Kanavana mulla on LIV.
Tänään me käytiin juhlistamassa mun veljeni synttäreitä. Mentiin mieheni, äitini, Lean ja veljeni kanssaCasa Maressa aterioimassa. Itse nautin pizzasta, Jack pekonihampurilaisesta, äitini vuohenjuustosalaatista ja veli tuttuun tapaan kunnon pihvistä. Hyvät sapuskat, nams nams.
Casa Maresta jatkettiin matkaa Tarjoustaloon(olikohan nyt oikee nimi..) Espooseen ja löydettiin Lealle oikein lämpönen ja pehmoinen ulkoilubody. Hintaa oli 15€, värinä tietenkin pinkki. Tuon lisäksi matkaan lähti muutaman euron henkarisetti(10kpl), ja samassa rakennuksessa olevalta itsepalvelu-kirppikseltä löysin kirjan lisäksi leffan. kirja 2€, leffa 4€. Noista voisin laittaa kuvia, kunhan muistan. Niin tosiaan! Nyt on uusi kamera matkalla tänne.
KELA on sotkenut kaikki kuviot aivan täysin, ei vanhempainpäivärahaa näy jonkun maksueston takia(???) ja ilman sitä elämä tulee olemaan aika hankalaa.. Viime viikolla olisi pitänyt rahat olla tilillä, nyt lupasivat sitten kahden päivän sisällä soitella, kunhan selvittävät miksi ei rahat nyt siirry oikeaan osoitteeseen. Jälkitarkatuslaput jne. oon kyllä toimittanut, ja puhunut monesti puhelimessa (+käynyt KELAn toimistossa) miljoona kertaa...... Joka kerralla on mulle sanottu, että kaikki näyttäisi olevan ihan O.K.
Välillä musta tuntuu, että huono onni on takertunut meihin, ja että tästä lähtien elämä on vain alamäkeä.. Onneksi Lea on ihana ja terve, iloinen ja puhelias neitonen. <3
Tällainen kamera on tulossa:
Tuollainen mulla oli aikaisemminkin, kunnes se oikein hienotunteisesti multa pöllittiin.
Margaritalla majoitutaan mieheni äidin talossa, jossa asuu tällä hetkellä myös mieheni raskaana oleva pikkusisko. Hyvällä lykyllä lapsi ehtii syntyä kun me ollaan siellä. :) Joinakin viikonloppuina mennään varmasti miehen isosiskon luokse.Kaikki heistä asuvat Porlamarissa.
Ajanvietto
Mitä mä itse odotan eniten? Ehkä niitä rantoja, loistavia valokuvauskohteita ja shoppailua.
Nyt tehdään parhaamme, että saadaan hyvin lomarahaa kerättyä, ettei tarvitse kauhean montaa kertaa siirtää rahoja Suomesta Venezuelaan sitten jälkikäteen. Aina parempi ottaa käteistä - ja nimenomaan euroja, paikanpäälle. Let's see, what happens.
Odotuksia
Odotan montaakin asiaa.. Mua jännittää miehen perheen tapaaminen ihan hirveästi. Sen äidin kanssa oon puhelimessa rupatellut, mutta siskojen ja siskonpojan kanssa vain Facebookin kautta. Castellanonikin varmasti kehittyy siellä, kun englantia ei kuulemma siellä pahemmin puhuta. Täytyy ottaa suomi-espanja sanakirja mukaan! Vaatteita en ajatellut pahemmin ottaa mukaan, vaan siellä sitten käydä oikein kunnolla shoppailemassa.
Valmistautuminen
Liput on.
Rahaa pitäisi koittaa säästellä.
Mukaan pakollisten lisäksi ajattelin ottaa parit shortsit, hameita ja pari paitaa. Tietokoneen, kameran ja päivän kestävälle lentomatkalle lukemista. Lealle vaatteita, vaippoja, tuttipullo, matkaruoat, pari lelua, leikkimatto ja peitto.
Miehen luulen ottavan ainakin yhden sähkökitaroistaan, perusvaatteita ja ehkä muutaman Jacktürbo-levyn.
Ostin perjantaina kivan uuden kameran - lauantaina mentiin Turun yöelämään ja kamera varastettiin. Samalla meni myös mieheni takki ja lempilaukkuni vetoketju on ilmeisesti leikattu jollain irti?? Laukku pysyi koko illan meidän pöydässä, takkien alla - ja seurueesta tunsin kuitenkin kaikki paitsi yhden. Meitä oli pöydässä aina vähintään pari, joten en yhtään ymmärrä miten noin pääsi tapahtumaan? Illan aikana mies löysi maasta 25€, mutta ne menivät sen takin mukana..
Tänään töitä ja lääkärivisiittejä, toivottavasti vielä tän viikon aikana saan itelleni vanhempainpäivärahan.. Tosiaan joo, siinäkin on nyt kuulemma jotain ongelmia, ja siksi mulle ei ole vieläkään tullut edes ensimmäistä kertaa.. Köyhtymistä, köyhtymistä..
Turkuun saavuttiin eilen illalla, ihan ensimmäisenä etappina oli Brahen Kellari. Jackin, äitini, Lean ja siskoni kaverin kanssa tavattiin Brahen edessä ja itselleni täysin yllätyksenä mentiinkin syömään. Otin oikein hyvää kermaista savuporokeittoa. Juomana meille tarjoiltiin kivennäisvettä, punaviiniä ja ihan alkuun miehelle ja siskon kaverille oluet, itelleni ja äidille kolat. Maukasta keittoa ja loppuseuruekin näytti nauttivan aterioistaan oikein paljon. Ihanan hassu täysin ilmainen yllätys. Kiitos aterioiden tarjoajalle!
Eilen illalla Lea nukahti todella nopeasti matkasänkyynsä, ja tämä neiti päätti korkata vajaan halpisviinipullon. Join lasillisen viiniä, söin tummaa Maya-suklaata ja tuijotin telkkaria.
Jack ei viineistä välitä, se vaan soitteli kitarallaan makuuhuoneen puolella. Ollaan nyt oltu tässä mun siskon luona, mutta sisko itse ollut muualla. Eilen yöllä se tuli käymään parin kaverinsa kanssa.
Me saatiin siskon kanssa joku kuningasidea ja jätettiin sen miespuoliset kaverit tänne Jackin kanssa ja juostiin Pikku Torreen yhdelle. Juotiin nopeesti Pingviinit, siitä DailyNewsiin tupakkaa ostamaan ja jämähdettiin vielä pikaiset Mariannet juomaan. Koko reissuun meni varmaan noin 45min. Siihen mahtui aika hyvät keskustelut.
Kotona sitten höpistiin hetki jos toinenkin, kunnes sisko lähti taas muualle. Kohta sen pitäisi soittaa - edessä on rankka shoppauspäivä! Toivotaan ettei iske mikään rankka kaatosade..
Mulla oli taas ollut ihan super ikävä siskooni. Maailman parhaat Barcelona-muistot koin sen kanssa. Jopa naimisiinmenon, kun olihan sekin meidän häitä juhlistamassa. Se olikin mun elämäni paras päivä. Ihan täydellinen. :)
Ps.. Arvatkaa keillä on lentoliput talvilomalle Margarita saarelle?;)
Lukijat vähenee, mutta kirjoittamista riittää.. Kai se on tuo Barcelonasta muuttaminen mikä aika hyvin vei lukijoita muualle.
Mua itseäni häiritsee näissä viimeisen kahden viikon postauksissa lähinnä se, miten kuvattomia tekstit ovat. Vielä pari päivää niin mulla on taas kamera. Joko tuo vanha pokkarini uudella USB:llä, tai ihan kokonaan uusi. Jos uuden menen ostamaan, haluan ehdottomasti Canonin. Mieluiten vielä Powershotin. Canon Powershot A60 oli aikoinaan ensimmäinen "kunnon" pokkari jolla ottelin kuvia, ja sen jälkeen kaikki mun taskukokoiset kamerat ovatkin olleet niitä Powershotteja. Pelkästään hyviä kokemuksia löytyy.
Mulla on hieman puolikas olo, kun ei mistään tilanteista saa otettua muistoksi valokuvaa. Mulla on viimeiset 6-7 vuotta AINA ollut jonkinlainen kamera, ja melkein poikkeuksetta kuljettanut aina mukanakin. Ainoa tauko oli nyt jonkin aikaa sitten, kun taloudellinen tilanne huuti niin kovaa hoosiannaa että myin Nikonin järkkärini. Se oli sellainen käytetty Nikon70d, ei mikään unelma, mutta kyllä sillä ihan kivoja kuvia sai. Sillä hoidin muunmuassa yhden valokuvauskeikan viime vuoden puolella.
Valokuvaus ja kirjoittaminen ovat mulle asioita, jotka ovat jo pidemmän aikaa kulkeneet mun rinnallani. Aloitin ensimmäisen päiväkirjani ala-asteella, varmaan toisella luokalla. Sen jälkeen mulla olikin viisitoistavuotiaaseen asti aina jonkinlainen päiväkirja, kunnes nuoruuden toilailut lähti viemään mukanaan. Sillon jäi päiväkirjat, mutta jatkoin jo hieman aikaisemmin alkanutta runoharrastustani vielä pari vuotta eteenpäin. Viimeisen kerran oon runoillut 2011 keväällä. Kirjoittaminen - monessa muodossa, tuo mulle jonkinlaista rauhaa. Hetken kestävää, mutta niin rauhoittavaa. Niinkuin kävi taas nyt. Olen rentoutunut.
Life
is Good, life is bad. Ei siihen mitkään asenteet vaikuta, eri asenteilla itse
vaan suhtaudut asioihin eri tavoilla.
Mulla
ei oo vieläkään kameralle johtoa, niin saatte tyytyä webkameran otoksiin vielä tovin. Mä
oon ihan peeaa, mutta kohta pitäisi tulla rahaa. Mä hylkäsin ajatuksen siitä
johdon ostamisesta - ostan kokonaan uuden
pokkarin. Perjantaina olisi tarkoitus käydä shoppailemassa.
Viikonloppu
meni tosi hyvin. Siitä mulla on hieman kuvamateriaalia, jota tulee sitten nyt tulevaan viikonloppuun
mennessä ainakin parin-kolmen kuvan muodossa.
Nyt
mulla on uunissa ranskalaisia ja miniporkkanoita, aattelin selata Canal+at (Niin tai siis.. nehän vaihto nyt nimee, mutta en tosiaankaan muista miksikä..) läpi
josko sieltä tulisi pian joku hyvä leffa ja sitten vaan rentoutua. Enpä mä ole tainnut
muutenkaan kauheasti muusta lähiaikoina kirjoitellakkaan - vain ja melkein ainoastaan rentoutumisesta. Hahhah.
Me ollaan
vieläkin Espoossa, mutta huomenna tai viimeistään ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä
Turkuun. Lauantaille oon sopinut pientä ulosmenoa illaksi, ja siskon olisi tarkoitus olla Lean lapsenvahtina. Takaisin Espooseen viimeistään ensi viikolla, ennen Lean 4kk neuvolavisiittiä!
No
nyt on ruoka valmista, Lea ja mies nukkuu päiväunia - telkkari päälle ja jalat
lepposasti sohvalle. Illalla salkkarit ja Norwegianille selvityskirje mitä meidän
urheilukassissa oli.
Huomenna on luvassa kaverin muutossa auttamista ja sen jälkeen varmaan jonkinlainen leffailta luvassa. Jos aikaa riittää niin mummolassa pitäisi pyörähtää. Yhyy kun oon niin avuton, mistä ihmeestä mä saan sen USB:n ilman jotain hermoromahdusta? Ei nappais pelkästään sen takia Helsinkiin lähteä seikkailemaan.. Jeps, olen avuton. :)
.jpg)
.jpg)